Alumiinisulfaatti
Tiivistelmä
Alumiinisulfaattia käytetään vedenkäsittelyssä
Alumiinisulfaattia käytetään mm. veden ja jätevedenpuhdistuksessa, elintarviketeollisuudessa, valokuvauskemikaalina, kankaiden värjäyksessä, väriaineiden valmistuksessa, nahan parkituksessa, pH:n tasaajana, katalyyttinä, sementin kovettumisen nopeuttajana, liekinestoaineiden lisäaineena, puun ja selluloosan käsittelyssä, hajujen ja kaasujen absorboijana, sideaineena ja antiperspiranttien valmistuksessa.
Alumiinisulfaatti ei pala
Alumiinisulfaatti on hajutonta, kiiltävää valkoista/väritöntä jauhetta tai kiteitä. Se imee itseensä kosteutta ilmasta. Alumiinisulfaatti reagoi veden kanssa synnyttäen lämpöä ja muodostaen syövyttävää rikkihappoa. Alumiinisulfaatti saattaa reagoida kiivaasti voimakkaiden hapettimien ja pelkistimien kanssa. Kuiva alumiinisulfaatti ei syövytä metalleja, mutta kostuessaan se syövyttää esim. valurautaa, terästä ja alumiinia. Alumiinisulfaatti ei pala eikä ylläpidä palamista. Korkeissa lämpötiloissa alumiinisulfaatti hajoaa alumiinioksidiksi ja syövyttäväksi ja myrkylliseksi rikkidioksidi- ja/tai rikkitrioksidikaasuksi. Tiiviisti suljetut alumiinisulfaattisäiliöt saattavat revetä tulipalon kuumentamina.
Alumiinisulfaatin vesiluokset ovat happamia
Maahan joutunut alumiinisulfaatti absorboi kosteutta ilmasta sekä maaperästä. Alumiinisulfaatti reagoi kosteassa maaperässä veden kanssa muodostaen rikkihappoa, joka neutraloituu jonkin verran kulkeutuessaan maaperässä, mutta voi joutua pohjaveteen. Rikkihappo on haitallista vesieliöille voimakkaan happamuutensa takia. Alumiini pysyy happamissa olosuhteissa alumiini-ionina, joka on erittäin myrkyllistä vesieliöille. Onnettomuustilanteessa voivat riittävän happamat olosuhteet alumiini-ionin esiintymiselle olla mahdollisia. Vesiliuoksen pH:n kohotessa muodostuu kolloidista alumiinihydroksidia, jonka haitallisuus vesieliöille on vähäisempää.
Alumiinisulfaattipöly ärsyttää silmiä ja hengitysteitä
Alumiinisulfaattipöly muuttuu happamaksi absorboidessaan kosteutta. Se saattaa ärsyttää silmiä ja ihoa sekä hengitysteitä aiheuttaen nuhaa, kurkkukipua, yskää ja hengenahdistusta. Alumiinisulfaatin onnettomuudessa saastuttama juomavesi aiheutti lieviä ja ohimeneviä oireita, kuten pahoinvointia, oksentelua, ripulia, haavaumia suussa ja iholla, ihottumaa ja nivelsärkyä. Nieltynä suuret määrät alumiinisulfaattia saattavat aiheuttaa mahalaukun limakalvojen ärsytystä. Altistumisen alumiinisulfaattipölylle on yksittäisissä tapauksissa kuvattu aiheuttavan kroonista nuhaa tai astmaa. Pitkällinen tai toistuva ihoaltistuminen alumiinisulfaattipölylle tai sen ärsyttäville liuoksille saattaa aiheuttaa ärsytysihottumaa.
Toiminta onnettomuustilanteissa
Vaara-alueen arviointi: Eristä vuotaneen aineen välitön läheisyys.
Sisällysluettelo
| CAS-numero | 10043-01-3 |
| EY-numero (EINECS-numero) | 233-135-0 |
| Molekyylikaava | Al2O12S3 |
Synonyymit
1. Aineen ominaisuudet, merkinnät ja käyttö
1.1 Aineen kuvaus
Alumiinisulfaatti on hajutonta, kiiltävää valkoista/väritöntä jauhetta tai kiteitä. Alumiinisulfaatti on hygroskooppista eli se imee itseensä kosteutta ilmasta.
1.2 Yleisiä fysikaalis-kemiallisia ominaisuuksia
|
Molekyylimassa |
342,15 g/mol |
|
Tiheys |
2,71 (vesi = 1) 20 °C:ssa |
|
Sulamispiste |
86,5 °C |
|
Kiehumispiste |
770 ° C (hajoaa) |
|
Liukoisuus |
veteen hyvin liukeneva (981 g/l 20°C:ssa) |
|
pH |
3,2 (0,3 M vesiliuos) |
|
Dissosioitumisvakio |
pKa = 3,35 (0,3 M vesiliuos) |
1.3 Reaktiivisuus
Alumiinisulfaatti on yleensä stabiili. Se absorboi kosteutta ilmasta. Alumiinisulfaatti reagoi veden kanssa synnyttäen lämpöä ja muodostaen syövyttävää rikkihappoa. Alumiinisulfaatti saattaa reagoida kiivaasti voimakkaiden hapettimien, kuten kloorin, perkloraattien ja peroksidien kanssa muodostaen rikkidioksidia. Se saattaa reagoida kiivaasti voimakkaiden pelkistimien, kuten natriumhydroksidin kanssa. Kuiva alumiinisulfaatti ei syövytä metalleja, mutta kostuessaan se syövyttää esim. valurautaa, terästä ja alumiinia.
1.4 Palo- ja räjähdysvaara
Alumiinisulfaatti ei pala eikä ylläpidä palamista. Korkeissa lämpötiloissa (770 ° C) alumiinisulfaatti hajoaa alumiinioksidiksi ja syövyttäväksi ja myrkylliseksi rikkidioksidi- ja/tai rikkitrioksidikaasuksi. Tiiviisti suljetut alumiinisulfaattisäiliöt saattavat revetä tulipalon kuumentamina.
1.5 Merkinnät
Varoitusmerkit
Vaaralausekkeet
Vaurioittaa vakavasti silmiä.
Alumiinisulfaatti ei ole Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1272/2008 (ns. CLP-asetuksen) vaarallisten aineiden yhdenmukaistettujen luokitusten ja merkintöjen luoettelossa. Tässä esitetyt merkinnät ovat esimerkki valmistajien antamista varoitusmerkinnöistä.
Turvalausekkeet
Ennaltaehkäisyyn, pelastustoimenpiteisiin, varastointiin ja jätteiden käsittelyyn liittyvät turvalausekkeet valitaan aineen vaaraluokituksen ja käyttötapojen perusteella.
Kuljetusluokitus ja -merkinnät
Alumiinisulfaattia ei ole mainittu kansainvälisissä eikä kansallisissa kuljetusmääräyksissä.
1.6 Raja-arvoja
Akuutin altistumisen raja-arvot
| TEEL-arvot (Temporary Emergency Exposure Limit, USA) |
TEEL-1 | 38 mg/m3 /60 min |
| TEEL-2 | 64 mg/m3 /60 min | |
| TEEL-3 | 380 mg/m3 /60 min |
Työhygieeniset raja-arvot
| HTP (2020) (työpaikan ilman haitalliseksi tunnettu pitoisuus) |
1 mg/m3 /8 h (alumiinina) |
Raja-arvojen määritelmät on esitetty käyttäjän oppaassa (kappale 1.6).
1.7 Käyttö
Alumiinisulfaattia käytetään mm. veden ja jätevedenpuhdistuksessa, elintarviketeollisuudessa, valokuvauskemikaalina, kankaiden värjäyksessä, väriaineiden valmistuksessa, nahan parkituksessa, pH:n tasaajana, katalyyttinä, sementin kovettumisen nopeuttajana, liekinestoaineiden lisäaineena, puun ja selluloosan käsittelyssä, hajujen ja kaasujen absorboijana, sideaineena ja antiperspiranttien valmistuksessa.
2. Terveysvaara
2.1 Välittömät vaikutukset
Alumiinisulfaattipöly muuttuu happamaksi absorboidessaan kosteutta. Se saattaa ärsyttää ihoa sekä hengitysteitä aiheuttaen nuhaa, kurkkukipua, yskää ja hengenahdistusta.
Alumiinisulfaattipöly muuttuu happamaksi silmän limakalvoilla ja aiheuttaa ärsytystä.
Alumiinisulfaatin onnettomuudessa saastuttama juomavesi aiheutti lieviä ja ohimeneviä oireita, kuten pahoinvointia, oksentelua, ripulia, haavaumia suussa ja iholla, ihottumaa ja nivelsärkyä. Nieltynä suuret määrät alumiinisulfaattia saattavat aiheuttaa mahalaukun limakalvojen ärsytystä.
2.2 Toistuvan altistumisen vaikutukset
Altistumisen alumiinisulfaattipölylle on yksittäisissä tapauksissa kuvattu aiheuttavan kroonista nuhaa tai astmaa.
Pitkällinen tai toistuva ihoaltistuminen alumiinisulfaattipölylle tai sen ärsyttäville liuoksille saattaa aiheuttaa ärsytysihottumaa.
3. Vaikutukset ympäristöön
Maahan joutunut alumiinisulfaatti absorboi kosteutta ilmasta sekä maaperästä. Alumiinisulfaatti reagoi kosteassa maaperässä veden kanssa ja muodostuu rikkihappoa. Muodostunut rikkihappo on maaperässä kulkeutuvaa. Rikkihappo neutraloituu jonkin verran kulkeutuessaan maaperässä, mutta sitä voi joutua pohjaveteen. Maaperän pH ja muut ominaisuudet vaikuttavat siihen, missä muodossa alumiini esiintyy. Siitä voi muodostua alumiinihydroksidia tai kompleksiyhdisteitä esimerkiksi fluoridin tai hydroksidien kanssa.
Veteen joutunut alumiinisulfaatti reagoi veden kanssa ja muodostuu rikkihappoa, joka sekoittuu hyvin veteen. Rikkihapon haitallisuus vesieliöille perustuu sen voimakkaaseen happamuuteen. Kaloille haitallinen veden pH on alle 5 ja muille vesieliöille alle 5,5. Alumiini pysyy happamissa olosuhteissa (pH n. 4 - 5) alumiini-ionina, joka on erittäin myrkyllistä vesieliöille. Onnettomuustilanteessa voivat riittävän happamat olosuhteet alumiini-ionin esiintymiselle olla mahdollisia. Vesiliuoksen pH:n kohotessa alkaen pH:sta 5 – 6 muodostuu kolloidista alumiinihydroksidia, jonka haitallisuus vesieliöille on vähäisempää. Alumiini on kuitenkin pysyvää ja olosuhteista riippuen se voi esiintyä vesiympäristössä eri muodoissa. Alumiinisulfaatin on testien perusteella todettu olevan vain lievästi myrkyllistä vesieliöille. Sen LC50-arvoksi on saatu kalalle 644 mg/l (96 h) ja EC50-arvoiksi vesikirpulle 269 - 850 mg/l (48 h).
Alumiinisulfaatin ei ole todettu kertyvän vesieliöihin.
Voimassa olevien kriteerien perusteella alumiinisulfaattia ei luokitella ympäristölle vaaralliseksi.
4. Toiminta onnettomuustilanteissa
4.1 Palo ja räjähdys
Alumiinisulfaatti ei ole palavaa. Tulipalossa siitä kuitenkin vapautuu ärsyttäviä ja myrkyllisiä kaasuja (rikin oksideja). Sammutusmenetelmää valittaessa on otettava huomioon, että vesi muodostaa alumiinisulfaatin kanssa syövyttävää rikkihappoa. Tulipalotilanteessa alumiinisulfaattisäiliöitä tulee valella vesisuihkulla, jotta ne eivät repeäisi aineen hajotessa syntyvän paineen vaikutuksesta.
4.2 Vuoto ja valuma
Vaara-alueen arviointi
Eristä vuotaneen aineen välitön läheisyys.
Torjunta ja suojautuminen
Estä vuotaneen aineen pääsy viemäreihin tai vesistöihin. Älä päästä vettä alumiinisulfaattisäiliön sisälle tai alumiinisulfaattijauheen päälle.
Henkilönsuojaimina käytetään suojakäsineitä (katso materiaalit kohdasta 5), kumisaappaita ja P2-luokan suodatinsuojainta haitallista pölyä vastaan.
Alueen puhdistaminen
Ympäristöön päässyt kiinteä alumiinisulfaatti kerätään talteen merkittyihin suljettuihin astioihin. Likaantunut alue huuhdellaan vedellä.
4.3 Ensiapu
Hengitysteitse tapahtunut altistuminen
Jos hengitysteissä esiintyy ärsytystä, siirrä altistunut henkilö raittiiseen ilmaan ja aseta tarvittaessa lepoon. Jos ärsytysoireet jatkuvat, ota yhteys lääkäriin.
Ihokosketus
Riisu likaantunut vaatetus ja huuhtele ihoa välittömästi haalealla juoksevalla vedellä ainakin 5 minuutin ajan. Jos ihon ärsytysoireet jatkuvat, jatka huuhtelua ja ota yhteys lääkäriin.
Roiskeet silmään
Huuhtele välittömästi silmää haalealla juoksevalla vedellä silmäluomia auki pitäen ainakin 15 minuutin ajan (poista piilolinssit, mikäli mahdollista). Jos ärsytysoireet jatkuvat, jatka huuhtelua ja ota yhteys lääkäriin.
Suun kautta tapahtunut altistuminen
Huuhtele altistuneen henkilön suu ja anna lasi vettä juotavaksi. Älä oksennuta. Toimita ensihoitopaikkaan lääkärin tutkimusta varten.
Lisäohjeita saa tarvittaessa yleisestä hätänumerosta puh. 112 ja Myrkytystietokeskuksesta puh. 09-471 977.
4.4 Lääkärin antama hoito
Hengitysteitse tapahtunut altistuminen
Hoito on oireenmukaista. Potilaalla saattaa esiintyä kurkunpään turvotusta, trakeobronkiaalista limaneritystä ja keuhkoputkien supistelua. Kurkunpään turvotusta voidaan hoitaa adrenaliini-inhalaatioaerosolilla (enintään kolme inhalaatiota puolen tunnin aikana). Bronkusspasmien laukaisemiseen annetaan beeta-2-selektiivistä sympatomimeettiä (esim. salbutamoli, terbutaliini tai fenoteroli; kaksi annosta kolmen tunnin välein).
Suun kautta tapahtunut altistuminen
Lääkehiilen käyttö ei ole suositeltavaa, koska se voi laukaista oksennusrefleksin. Tarkkaile, esiintyykö potilaalla ruokatorven tai maha-suolikanavan ärsytystä tai mahdollisia syövytysvammoja. Jos potilaalla ilmenee voimakkaita oireita, on tarpeen tehdä mahan tähystystutkimus syövytysvaikutusten tutkimiseksi ja hoitamiseksi.
4.5 Jätteiden käsittely
Alumiinisulfaattijäte tulisi ensisijaisesti käyttää uudelleen.
5. Käsittely ja varastointi
Kiinteä alumiinisulfaatti on ärsyttävä aine. Vältä pölyn syntymistä. Käytä tarvittaessa henkilönsuojaimia, kuten suojakäsineitä, kumisaappaita ja hengityksensuojainta (P2-luokka). Kaikki kemikaalisuojakäsinemateriaalit ovat sopivia. Älä käsittele yhdessä yhteensopimattomien materiaalien, kuten veden ja voimakkaiden hapettimien ja emästen kanssa. Kemikaalin kuiva lakaiseminen ei ole suositeltavaa, vaan siivoamisessa tulisi käyttää tehokkain suodattimin varustettua imuria.
Varastoi viileässä, kuivassa paikassa suojassa auringonvalolta ja kuumuudelta ja erossa yhteensopimattomista materiaaleista, kuten vedestä, voimakkaista hapettimista ja emäksistä.
6. Kuljetusmääräyksiä
Alumiinisulfaatille ei ole annettu kuljetusluokitusta.
7. Kirjallisuus
Huom. Tähdellä (*) merkityt ovat maksullisia tietokantoja.
AQUIRE (Aquatic Toxicity Information Retrieval Database). U.S. Environmental Protection Agency (EPA); 2002.
Bingham E, Cohrssen B, Powell CH. Patty's Toxicology, volume 2. 5. Edition. John Wiley & Sons, Inc.; 2001.
* CHEMINFO database. Canadian Centre for Occupational Health and Safety; 2002.
C&L Inventory. European Chemicals Agency, Helsinki, 2015.
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1272/2008 (CLP-asetus).
Forsberg K & Mansdorf SZ. Quick selection guide to chemical protective clothing. 5th ed. John Wiley & Sons, Inc., New Jersey, 2007.
GESTIS (Gefahrstoffinformationssystem der gewerblichen Berufsgenossenschaften). Berufsgenossenschaftliches Institut für Arbeitssicherheit (BIA), Deutschland; 2002.
HSDB (Hazardous Substances Data Bank). Bethesda (MD): U.S. National Library of Medicine (NLM); 2002.
International Chemical Safety Cards (ICSC). ICSC: 1191. Aluminium sulfate. WHO/IPCS/ILO; 1994.
International Programme on Chemical Safety (IPCS). Environmental Health Criteria 194. Aluminium. Geneva: World Health Organization; 1997.
IUCLID (International Uniform Chemicals Information Database). Brussels: European Commission, European Chemicals Bureau; 2002. Data sheet: aluminium sulfate (tiedot toimittanut Kemira Oyj).
* MEDITEXT® Medical Management. TOMES® System. Greenwood Village (CO): MICROMEDEX; 2002.
Metals and their compounds in the environment: occurrence, analysis and biological relevance. Edited by Ernest Merian. VCH Publishers, Inc.; 1991.
The N-CLASS Database on Environmental Hazard Classification. Version Web 5. Brussels: European Commission, European Chemicals Bureau & Copenhagen: Nordic Council of Ministers; 2001.
OHM/TADS (Oil and Hazardous Materials/Technical Assistance Data System). U.S. Environmental Protection Agency (EPA);2002.
Protective Action Criteria (PAC): Chemicals with AEGLs, ERPGs, & TEELs: Rev. 29 (05/2016). Subcommittee on Consequence Assessment and Protective Actions (SCAPA), 2016.
Sjögren B, Elinder C-G. Nordiska expertgruppen för gränsvädesdokumentation. 105. Aluminium. Arbete och Hälsa 1992:45.
Sosiaali- ja terveysministeriö. HTP-arvot 2020. Sosiaali- ja terveysministeriö; Helsinki, 2020.
Vaarallisten aineiden kuljetus rautatiellä. Lakikokoelma. Helsinki: Oy Edita Ab; 2002.
Vaarallisten aineiden kuljetus tiellä. Lakikokoelma. Edita Publishing Oy, Helsinki, 2009.
Tämä turvallisuusohje on tehty Työsuojelurahaston tuella.