Natriumdikromaatti
Tiivistelmä
Natriumdikromaattia käytetään lähinnä katalyyttinä paperin valkaisuaineiden valmistuksessa, laboratoriokemikaalina ja kemian- ja metalliteollisuuden peruskemikaalina mm. metallien päällystämisessä, jalostuksessa ja käsittelyssä sekä apuaineena elektrolyysissä.
Natriumdikromaatti on voimakas hapetin
Natriumdikromaatti on kiinteä aine, joka koostuu väriltään punaisista tai oransseista, hygroskooppisista kiteistä. Aineen vesiliuos on väriltään tummanpunainen, eikä sillä ole ominaista hajua. Natriumdikromaatti on voimakas hapetin ja se reagoi palavien ja pelkistävien aineiden kanssa. Kuumennettaessa natriumdikromaatti hajoaa muodostaen happea ja myrkyllisiä dinatriumoksidihöyryjä. Natriumdikromaatti muodostaa räjähdysvaaran reagoidessaan monien aineiden kanssa. Natriumdikromaatti ei ole palavaa, mutta se kiihdyttää muiden aineiden palamista ja voi sytyttää palavia materiaaleja, jonka vuoksi aine muodostaa palo- ja räjähdysvaaran monien palavien aineiden kanssa.
Natriumkromaatti on erittäin myrkyllistä vesieliöille
Natriumdikromaatissa kromi on kuusiarvoisena (Cr(VI)). Kuusiarvoinen kromi on hapetin, joka pelkistyy vähitellen kolmiarvoiseksi kromiksi (Cr(III)), joka on kromin pysyvin muoto luonnossa. Erityisen nopeaa pelkistyminen on happamissa tai neutraaleissa olosuhteissa. Natriumdikromaatti on veteen erittäin liukenevaa. Vedessä kromi voi olla liuoksessa kromaatteina, orgaanisina kompleksiyhdisteinä, adsorboituneena tai saostuneena orgaaniseen ainekseen tai sedimenttiin. Kromi on erittäin myrkyllistä vesieliöille. Kromin myrkyllisyys kasvaa happamuuden lisääntyessä. Tutkimuksissa on todettu, että kolmiarvoinen kromi on myrkyllisempää pehmeässä kuin kovassa vedessä. Natriumdikromaatin ei ole todettu kertyvän merkittävästi ravintoverkkoon. Kromi on jossakin määrin kertyvää leviin ja äyriäisiin. Voimassa olevien kriteerien perusteella natriumdikromaatti on vesieliömyrkyllisyyden ja pysyvyyden perusteella luokiteltu ympäristölle vaaralliseksi.
Natriumdikromaatti voi aiheuttaa syöpää
Natriumdikromaatti on hengitettynä erittäin myrkyllistä. Pienetkin pitoisuudet voivat aiheuttaa vakavia vaurioita hengityselimistölle. Natriumdikromaatti on syövyttävää, ja joutuessaan iholle tai silmiin se aiheuttaa punoitusta, kipua, näön sumentumista sekä eriasteisia ihovaurioita ja syöpymisvammoja. Natriumdikromaatti on myrkyllistä nieltynä, sillä se syövyttää ruuansulatuselimistöä. Nieleminen voi aiheuttaa sokin. Altistumisesta natriumdikromaatille voi seurata kudosvaurioihin johtavia vaikutuksia munuaisissa ja maksassa.
Toistuva altistuminen hengitysteitse ärsyttää hengitysteitä ja saattaa aiheuttaa alempien hengitysteiden tulehdusta sekä nenässä kroonisen haavan, josta voi kehittyä reikä nenän väliseinään. Pitkäaikainen altistuminen voi aiheuttaa hengityselinten herkistymisen ja astman. Toistuva tai pitkäaikainen ihoaltistuminen natriumdikromaatille voi aiheuttaa ihotulehdusta ja ihon herkistymisen aineelle. Pitkäaikainen altistuminen natriumdikromaatille hengitysteitse lisää keuhkosyövän riskiä. Kansainvälisen syöväntutkimuslaitoksen IARC:n arvion mukaan natriumdikromaatti on syöpää aiheuttava ihmisessä (ryhmä 1B). Natriumdikromaatti saattaa aiheuttaa periytyviä perimävaurioita. Se voi heikentää hedelmällisyyttä ja aiheuttaa raskauden aikana vaaraa sikiölle.
Toiminta onnettomuustilanteissa
Palo- ja pelastushenkilöstö: TOKEVA Ohje 6a
Arvioitu vaara-alue: Eristä vuotaneen aineen välitön läheisyys. Ympäristöön päässyt kiinteä natriumdikromaatti kerätään talteen suljettuihin, merkittyihin astioihin. Aine poistetaan pinnalta välttäen sen pölyämistä. Vuotanut natriumdikromaattiliuos imeytetään sopivaan imeytysaineeseen. Tarvittaessa pintamaa kuoritaan. Natriumdikromaattia sisältävät jätteet luokitellaan vaaralliseksi jätteeksi (ongelmajätteiksi).
Sisällysluettelo
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1272/2008 (ns. CLP-asetuksen) mukaiset varoitusmerkit
| CAS-numero | 10588-01-9 (natriumdikromaatti, vedetön) 7789-12-0 (natriumdikromaatin dihydridi) |
| Indeksinumero | 024-004-00-7 |
| EY-numero (EINECS-numero) | 234-190-3 |
| YK-numero | 3288 (EPÄORGAANINEN MYRKYLLINEN KIINTEÄ AINE) |
| Molekyylikaava | Na2Cr2O7 Na2Cr2O7 · 2H2O |
Synonyymit
1. Aineen ominaisuudet, merkinnät ja käyttö
1.1 Aineen kuvaus
Natriumdikromaatti kuuluu kuusiarvoisiin kromi(VI)-yhdisteisiin. Se on kiinteä aine, joka koostuu väriltään punaisista tai oransseista, hygroskooppisista kiteistä. Aineen vesiliuos on väriltään tummanpunainen, eikä sillä ole ominaista hajua. Natriumdikromaatti on voimakkaasti hapettava aine ja sen vesiliuos on heikko happo.
1.2 Yleisiä fysikaalis-kemiallisia ominaisuuksia
| Molekyylimassa | 262 g/mol (vedetön), 298 g/mol (dihydridi) |
| Tiheys 20 °C:ssa (vesi = 1) | 2,5 |
| Sulamispiste | 357 °C (suola), muuttuu vedettömäksi 100 °C:ssa |
| Kiehumispiste | 400 °C (hajoamislämpötila) |
| Liukoisuus | liukenee veteen erittäin hyvin (2355 g/l), liukenee metanoliin, ei liukene etanoliin |
| pH | 4 (1-prosenttinen liuos) 3,5 (10-prosenttinen liuos) |
1.3 Reaktiivisuus
Natriumdikromaatti on voimakas hapetin ja se reagoi palavien ja pelkistävien aineiden kanssa. Kuumennettaessa natriumdikromaatti hajoaa muodostaen happea ja myrkyllisiä dinatriumoksidihöyryjä. Natriumdikromaattiliuos reagoi kiivaasti amiinien kanssa. Aine voi reagoida vaarallisen voimakkaasti myös suolahapon (muodostaen kromyylikloridia), rikkihapon (muodostaen kromihappoa), glyseriinin (itsesyttymisen vaara) ja orgaanisten liuottimien kanssa.
1.4 Palo- ja räjähdysvaara
Natriumdikromaatti ei ole palavaa, mutta se kiihdyttää muiden aineiden palamista ja voi sytyttää palavia materiaaleja, jonka vuoksi aine muodostaa palo- ja räjähdysvaaran monien palavien aineiden kanssa. Natriumdikromaatin palaessa voi muodostua myrkyllisiä kromioksidihöyryjä.
Aine muodostaa räjähdysvaaran reagoidessaan hydratsiinin, boorin, hydroksyyliamiinin ja etikkahappoanhydridin kanssa. Dikromaatin ja rikkihapon muodostaman seoksen reagoidessa hapettuvien orgaanisten yhdisteiden kanssa muodostuu kiivaiden reaktioiden seurauksena räjähdysvaara. Natriumdikromaattiliuosta sisältävät säiliöt voivat revetä kuumentuessaan.
1.5 Merkinnät
Varoitusmerkit
Vaaralausekkeet
Voi edistää tulipaloa; hapettava.
Saattaa aiheuttaa syöpää (mainitaan altistumisreitti, jos on kiistatta osoitettu, että vaara ei voi aiheutua muiden altistumisreittien kautta).
Saattaa aiheuttaa perimävaurioita (mainitaan altistumisreitti, jos on kiistatta osoitettu, että vaara ei voi aiheutua muiden altistumisreittien kautta).
Saattaa heikentää hedelmällisyyttä. Voi vaurioittaa sikiötä.
Tappavaa hengitettynä.
Myrkyllistä nieltynä.
Haitallista joutuessaan iholle.
Vahingoittaa elimiä (tai mainitaan kaikki tiedetyt kohde-elimet) pitkäaikaisessa tai toistuvassa altistumisessa (mainitaan altistumisreitti, jos on kiistatta osoitettu, että vaara ei voi aiheutua muiden altistumisreittien kautta).
Voimakkaasti ihoa syövyttävää ja silmiä vaurioittavaa.
Voi aiheuttaa hengitettynä allergia- tai astmaoireita tai hengitysvaikeuksia.
Voi aiheuttaa allergisen ihoreaktion.
Erittäin myrkyllistä vesieliöille, pitkäaikaisia haittavaikutuksia.
Turvalausekkeet
Ennaltaehkäisyyn, pelastustoimenpiteisiin, varastointiin ja jätteiden käsittelyyn liittyvät turvalausekkeet valitaan aineen vaaraluokituksen ja käyttötapojen perusteella.
Erityiset pitoisuusrajat
| Merkintä: | Pitoisuus (C): |
| Hengityselinten herkistyminen (Resp. Sens. 1); H334: Voi aiheuttaa hengitettynä allergia- tai astmaoireita tai hengitysvaikeuksia. | C ≥ 0,2 % |
| Ihon herkistyminen (Skin Sens. 1); H317: Voi aiheuttaa allergisen ihoreaktion. | C ≥ 0,2 % |
| Elinkohtainen myrkyllisyys - kerta-altistuminen (STOT SE 3); H335: Saattaa aiheuttaa hengitysteiden ärsytystä. | C ≥ 5 % |
Kuljetusluokitus ja -merkinnät
Kuljetusluokitus ja -merkinnät määräytyvät kansainvälisten ja kansallisten kuljetusmääräysten mukaan.
| YK-numero: | 3288 (EPÄORGAANINEN MYRKYLLINEN KIINTEÄ AINE) |
|
| Kuljetusluokka: | maantiekuljetus 6.1 merikuljetus 6.1 |
|
| Pakkausryhmä: | I, II tai III | |
| Varoituslipuke: | 6.1 (myrkylliset aineet) | |
| Vaaran tunnusnumero: | 66 (erittäin myrkyllinen aine) tai 60 (myrkyllinen tai lievästi myrkyllinen aine) |
Syöpäsairauden vaaraa aiheuttava aine
Natriumdikromaatti on Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1272/2008 aineluettelossa luokiteltu kategoriaan 1B kuuluvaksi syöpää aiheuttavaksi aineeksi (Carc. 1B). Kategorian 1B aineisiin tulee suhtautua niin kuin ne olisivat ihmiselle syöpää aiheuttavia.
Perimää vaurioittava aine
Natriumdikromaatti on Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1272/2008 aineluettelossa luokiteltu mutageenisuudeltaan kategoriaan 1B kuuluvaksi (Muta. 1B). Kategorian 1B aineisiin tulee suhtautua niin kuin ne aiheuttaisivat periytyviä mutaatioita ihmisen sukusoluissa.
Lisääntymiselle vaarallinen aine
Natriumdikromaatti on Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1272/2008 aineluettelossa luokiteltu kategoriaan 1B kuuluvaksi lisääntymiselle vaaralliseksi aineeksi (Repr. 1B). Kategorian 1B aineisiin tulee suhtautua niin kuin ne vähentäisivät ihmisen hedelmällisyyttä tai aiheuttaisivat kehityshäiriöitä ihmisessä.
1.6 Raja-arvoja
Akuutin altistumisen raja-arvot
| TEEL-arvot (Temporary Emergency Exposure Limit, SCAPA) |
|
| TEEL-1 | 0,38 mg/m3 /60 min |
| TEEL-2 | 6,5 mg/m3 /60 min |
| TEEL-3 | 39 mg/m3 /60 min |
Työhygieeniset raja-arvot
| HTP (2020) (työpaikan ilman haitalliseksi tunnettu pitoisuus) |
0,005 mg/m3 /8 h (kromi(VI)) |
Raja-arvojen määritelmät on esitetty käyttäjän oppaassa (kappale 1.6).
1.7 Käyttö
Natriumdikromaattia käytetään muiden kromiyhdisteiden, kuten kromioksidien, kromihapon, muiden kromaattien ja kromipigmenttien valmistukseen. EU:ssa sitä käytetään paljon myös kromi(III)sulfaatin valmistukseen, jota käytetään nahan parkitsemiseen. Natriumdikromaattia käytetään myös hapettimena, korroosion estoaineena, elektrolyyttinä, metallien pintakäsittelyaineena sekä puun kyllästämisessä ja vahojen valmistamisessa. Sitä käytetään lisäksi komponenttina sienten, hyönteisten ja levien torjunta-aineissa, joita käytetään mm. puutuotteiden säilömisessä.
Suomessa natriumdikromaattia käytetään lähinnä katalyyttinä paperin valkaisuaineiden valmistuksessa, laboratoriokemikaalina ja kemian- ja metalliteollisuuden peruskemikaalina mm. metallien päällystämisessä, jalostuksessa ja käsittelyssä sekä apuaineena elektrolyysissä.
2. Terveysvaara
2.1 Välittömät vaikutukset
Natriumdikromaatti on hengitettynä erittäin myrkyllistä. Se syövyttää hengitysteitä ja aiheuttaa polttavaa tunnetta, kurkkukipua, yskää ja hengitysvaikeuksia. Pienetkin pitoisuudet voivat aiheuttaa vakavia vaurioita hengityselimistölle.
Natriumdikromaatti on syövyttävää, ja joutuessaan iholle tai silmiin se aiheuttaa punoitusta, kipua, näön sumentumista sekä eriasteisia ihovaurioita ja syöpymisvammoja. Vammojen vakavuus riippuu liuoksen pH:sta (1-prosenttisen natriumdikromaattiliuoksen pH on noin 4) ja lämpötilasta.
Natriumdikromaatti on myrkyllistä nieltynä, sillä se syövyttää ruuansulatuselimistöä. Tästä seuraa polttavaa tunnetta, pahoinvointia, oksentelua, ripulia ja vatsakipuja. Nieleminen voi aiheuttaa sokin.
Altistumisesta natriumdikromaatille voi seurata kudosvaurioihin johtavia vaikutuksia munuaisissa ja maksassa. Aineelle altistuminen hengitysteitse, ihon läpi tai nieltynä voi johtaa kuolemaan.
2.2 Toistuvan altistumisen vaikutukset
Toistuva altistuminen hengitysteitse ärsyttää hengitysteitä ja saattaa aiheuttaa alempien hengitysteiden tulehdusta sekä nenässä kroonisen haavan, josta voi kehittyä reikä nenän väliseinään. Pitkäaikainen altistuminen voi aiheuttaa hengityselinten herkistymisen ja astman.
Toistuva tai pitkäaikainen ihoaltistuminen natriumdikromaatille voi aiheuttaa ihotulehdusta ja ihon herkistymisen aineelle.
Pitkäaikainen altistuminen natriumdikromaatille hengitysteitse lisää keuhkosyövän riskiä. Kansainvälisen syöväntutkimuslaitoksen IARC:n arvion mukaan natriumdikromaatti on syöpää aiheuttava ihmisessä (ryhmä 1B).
Natriumdikromaatti saattaa aiheuttaa periytyviä perimävaurioita. Se voi heikentää hedelmällisyyttä ja aiheuttaa raskauden aikana vaaraa sikiölle.
3. Vaikutukset ympäristöön
Natriumdikromaatissa kromi on kuusiarvoisena (Cr(VI)). Kuusiarvoinen kromi on hapetin, joka pelkistyy vähitellen kolmiarvoiseksi kromiksi (Cr(III)), joka on kromin pysyvin muoto luonnossa. Erityisen nopeaa pelkistyminen on happamissa tai neutraaleissa olosuhteissa, missä pelkistimen pitoisuus on korkea. Emäksisissä olosuhteissa kuusiarvoisen kromin pelkistyminen on hidasta varsinkin, jos helposti hapettuvan aineksen määrä on vähäinen.
Maaperään joutuessaan liukoisen kromin kulkeutuminen on riippuvainen maaperän ominaispiirteistä, kuten esim. saven, rautaoksidin ja orgaanisen hiilen pitoisuudesta. Maaperässä kolmiarvoinen kromi adsorboituu erityisesti rauta- ja mangaanioksideihin, savimineraaleihin, orgaaniseen ainekseen sekä metallihydroksideihin. Kuusiarvoinen kromi adsorboituu puolestaan positiivisesti varautuneille pinnoille. Kolmiarvoinen kromi on kulkeutuvampaa maaperässä alhaisemmissa pH-arvoissa. Kuusiarvoinen kromi puolestaan kulkeutuu helpommin maaperän pH-arvojen kohotessa.
Natriumdikromaatti on veteen erittäin liukenevaa. Vedessä kromi voi olla liuoksessa kromaatteina, orgaanisina kompleksiyhdisteinä, adsorboituneena tai saostuneena orgaaniseen ainekseen tai sedimenttiin. Kuusiarvoinen kromi pelkistyy kolmiarvoiseksi kromiksi sedimentissä. Kromi on erittäin myrkyllistä vesieliöille. Kromin myrkyllisyys kasvaa happamuuden lisääntyessä. Kuusiarvoisen kromin LC50-arvot kalalle ovat 3,4 – 58,5 mg/l (96 h) ja kolmiarvoisen 3,3 – 76,0 mg/l. Kuusiarvoisen kromin EC50-arvot vesikirpulle ovat 0,03 – 0,24 mg/l (48 h) ja kolmiarvoisen 2 – 58,7 mg/l. Tutkimuksissa on todettu, että kolmiarvoinen kromi on myrkyllisempää pehmeässä kuin kovassa vedessä. Kuusiarvoisen kromin EC50-arvot levälle ovat 0,018 – 8,4 mg/l.
Natriumdikromaatin ei ole todettu kertyvän merkittävästi ravintoverkkoon. Kromi on jossakin määrin kertyvää leviin ja äyriäisiin.
Voimassa olevien kriteerien perusteella natriumdikromaatti on vesieliömyrkyllisyyden ja pysyvyyden perusteella luokiteltu ympäristölle vaaralliseksi.
4. Toiminta onnettomuustilanteissa
Palo- ja pelastushenkilöstö: TOKEVA Ohje 6a (Myrkylliset aineet)
Varmista oma turvallisuutesi ennen kuin ryhdyt pelastustoimiin: käytä henkilönsuojaimia äläkä pelasta yksin.
4.1 Palo ja räjähdys
Natriumdikromaatti ei ole palavaa, mutta tulipalossa se voi kiihdyttää muiden aineiden palamista. Rajoita vaara-alueelle pääsyä ja pysy tuulen yläpuolella. Jäähdytä säiliöitä vesisuihkulla, jollei niitä voida siirtää vaara-alueelta turvallisesti. Suihkuta vettä mahdollisimman kaukaa.
Palo tulee sammuttaa palavan materiaalin edellyttämällä sammutteella. Tulipalossa voi vapautua haitallisia höyryjä ja hajoamistuotteita. Käytä henkilönsuojaimina paloasua, paineilmahengityslaitetta, roiske- tai nestetiivistä kemikaalisuojapukua, kumisaappaita ja suojakäsineitä. Pyri estämään natriumdikromaatin pääsy viemäreihin.
4.2 Vuoto ja valuma
Vaara-alueen arviointi
Eristä vuotaneen aineen välitön läheisyys.
Torjunta ja suojautuminen
Sulje vuoto. Estä aineen pääsy vesistöön ja viemäreihin. Estä aineen leviäminen patoamalla. Kiinteän natriumdikromaatin vuodot on peitettävä muovilla, jotta aineen liukeneminen sade- ja sammutusvesiin estyy.
Käytä henkilönsuojaimina roiske- tai nestetiivistä kemikaalisuojapukua, paineilmahengityslaitetta, silmiensuojainta ja suojakäsineitä.
Alueen puhdistaminen
Ympäristöön päässyt kiinteä natriumdikromaatti kerätään talteen suljettuihin, merkittyihin astioihin. Aine poistetaan pinnoilta välttäen sen pölyämistä. Vuotanut natriumdikromaattiliuos imeytetään sopivaan imeytysaineeseen. Imeytysaineena voidaan käyttää hiekkaa tai jotain tehokkaampaa kaupallista imeytysainetta. Käytetty imeytysaine kerätään suljettuihin, merkittyihin astioihin. Tarvittaessa pintamaa kuoritaan.
4.3 Ensiapu
Hengitysteitse tapahtunut altistuminen
Siirrä natriumdikromaatille hengitysteitse altistunut henkilö raittiiseen ilmaan ja aseta lepoon puoli-istuvaan asentoon. Jos potilaalla on hengitysvaikeuksia, anna tekohengitystä, joka on tehokkainta palkeella. Jos mahdollista, anna happea. Toimita välittömästi ensiapuasemalle lääkärin tutkimusta varten.
Roiskeet silmään
Huuhtele silmää juoksevalla vedellä silmäluomia auki pitäen vähintään 15 minuutin ajan. Toimita välittömästi ensiapuasemalle lääkärin tutkimusta varten.
Ihokosketus
Riisu likaantunut vaatetus. Huuhtele ihoa viipymättä runsaalla vedellä. Toimita ensihoitopaikkaan lääkärin tutkimusta varten. Pesussa avustavan henkilön tulee käyttää suojakäsineitä.
Suun kautta tapahtunut altistuminen
Huuhtele natriumdikromaattia nielleen henkilön suu vedellä. Anna 1 tai 2 lasillista vettä tai maitoa juotavaksi. ÄLÄ oksennuta. Toimita välittömästi ensiapuasemalle lääkärin hoitoon.
Lisäohjeita saa tarvittaessa yleisestä hätänumerosta puh. 112 ja Myrkytystietokeskuksesta puh. (09) 471 977.
4.4 Lääkärin antama hoito
Annettava hoito on oireenmukaista. Natriumdikromaatin aiheuttamia ihovammoja hoidetaan palovammahoidon periaatteiden mukaisesti. Viivästyneiden elinmyrkyllisten vaikutusten seuranta ja hoito on tarvittaessa järjestettävä (mm. kromin maksa- ja munuaismyrkyllisyys). Elimistöön imeytynyttä kromia voidaan määrittää virtsasta. Kuusiarvoisen kromin altistumattomien viiteraja virtsassa on 0,01 µmol/l.
4.5 Jätteiden käsittely
Natriumdikromaattijäte luokitellaan vaaralliseksi jätteeksi (ongelmajäte) ja se tulisi mahdollisuuksien mukaan kierrättää sopivaa käyttöä varten. Muussa tapauksessa se tulee toimittaa ongelmajätelaitokselle hävitettäväksi.
5. Käsittely ja varastointi
Käytä suljettuja laitteistoja ja tehokasta kohdepoistoa. Työpisteen tulee olla hyvin ilmastoitu ja sen läheisyydessä on oltava hätäsuihku ja silmienhuuhtelupaikka. Käytä suojakäsineitä, suojalaseja ja suojavaatetusta. Alle 30-prosenttiselle natriumdikromaattiliuokselle sopiva suojapuvun materiaali on Tychem® Responder®.
Säilytä natriumdikromaatti kuivassa ja viileässä tilassa, jossa aineella ei ole pääsyä viemäriin. Säiliöt on pidettävä tiiviisti suljettuina ja niiden sisältö on merkittävä huolellisesti. Aine tulee säilyttää erillään elintarvikkeista, eläinravinnosta sekä sen kanssa yhteensopimattomista materiaaleista, kuten palavista ja pelkistävistä aineista.
Natriumdikromaatin käsittelyä ja varastointia koskevat valtioneuvoston asetus vaarallisten kemikaalien käsittelyn ja varastoinnin valvonnasta (685/2015) ja valtioneuvoston asetus vaarallisten kemikaalien teollisen käsittelyn ja varastoinnin turvallisuusvaatimuksista (856/2012).
6. Kuljetusmääräyksiä
Aineen pakkaus sekä kollien ja säiliöiden merkinnät on tehtävä kuljetusmääräyksissä annettujen yksityiskohtaisten ohjeiden mukaisesti.
Jokaiseen kolliin on merkittävä aineen YK-numero ja sen eteen kirjaimet "UN" (natriumdikromaatti: UN 3288). Kolli on varustettava myös kyseisen aineen varoituslipukkeella (natriumdikromaatti: varoituslipuke 6.1).
7. Kirjallisuus
CAMEO Chemicals. National Oceanic and Atmospheric Administration (NOAA), 2007.
ChemIDPlus Lite. United States National Library of Medicine.
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1272/2008 (CLP-asetus).
European Chemicals Agency (ECHA) List of Registered Phase-In Substances. Chemical Substance Search: Sodium dichromate. Viitattu 11.8.2011.
European Union Risk Assessment Report. Chromium trioxide, sodium chromate, sodium dichromate, ammonium dichromate and potassium dichromate. European Commission, European Chemicals Bureau, 2008.
Forsberg K & Mansdorf SZ. Quick Selection Guide to Chemical Protective Clothing. 5th ed. John Wiley & Sons, Inc., New Jersey, 2007.
GESTIS - Substance database. Institut für Arbeitsschutz der Deutschen Gesetzlichen Unfallversicherung (IFA), Deutschland; 2010.
Hazardous Substances Data Bank (HSDB). National Library of Medicine, 2008.
IARC Monographs on the Evaluation of Carcinogenic Risks to Humans, Vol 49, Chromium and Chromium Compounds. International agency for research on cancer (IARC), 1990.
International chemical safety cards (ICSC). ICSC: 1369. Sodium dichromate (anhydrous). IPCS, European Commission, 2003.
International Maritime Organization (IMO). International maritime dangerous goods code, Amdt. 33-06, London: IMO, 2006.
Kemi Kemikalieinspektionen database. Ämnesregistret.
www.ketu.fi. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (TUKES).
OECD SIDS Initial Assessment Profile. UNEP Chemicals, 2002.
Protective Action Criteria (PAC): Chemicals with AEGLs, ERPGs, & TEELs: Rev. 29 (05/2016). Subcommittee on Consequence Assessment and Protective Actions (SCAPA), 2016.
Sosiaali- ja terveysministeriö. HTP-arvot 2020. Sosiaali- ja terveysministeriö; Helsinki, 2020.
TLVs® and BEIs®, American Conference of Governmental Industrial Hygienists (ACGIH), Cincinnati, Ohio; 2012.
Vaarallisten aineiden kuljetus tiellä. Lakikokoelma. Edita Publishing Oy, Helsinki, 2011.